perjantai 14. kesäkuuta 2013

Chocolate! Review: Dammenberg Dark Choco, Sugar Free/ Sokerittomia tummasuklaa nappeja

Dammenberg Dark Choco, Sugar Free/ Sokerittomia tummasuklaa nappeja
55% cocoa
Else/muuta: nutfree, gluten-free, eggfree, lactose-free/ pähkinätön, gluteiiniton, munaton, laktoositon
Includes soya/ sis. soijaa
Made in Finland


Dammenberg's dark chocolate pieces ('buttons') come in nice and little cardboard box. Its design is simple and clean, pretty Scandinavian. When you'll open the box (which includes 90g chocolate) there's not chocolate but another package. It's a white plastic pouch, which needs to be torn open before you can taste the actual product. In a way this plastic pouch is a good thing, because it keeps the chocolate safe from everything that can come through the box (for example rain, dog teeth...). However, it also gives you more work with the opening and takes away the feeling of nature friendliness which the cardboard box may have given to you.

The actual product, button-like chocolate pieces are not as shiny as in the picture on the box but you can't really expect shiny chocolate, when they bounce against each other in the package. Still, the buttons look cute like big brown eyes and you could pretty easily imagine giving these for example for present to someone allergic (or not allergic) friend, who likes less sweet sweets. Yes, dark chocolate isn't usually sweet and even tough Dammenberg's Dark Choco doesn't contain but 55% cocoa, it tastes "darker" - probably because it's also sugar free (sweetened with maltitol E965). Product is also certified as Kosher Dairy, which is useful to know, if you have a Jewish friend.

The taste of these Dammenberg's chocolate buttons is slightly butterish, in a good way. They won't melt in your mouth instantly but they won't either transform into sticky mass that covers your whole mouth from inside. The aftertaste is pleasingly chocolatic, not sour or bitter but slightly sweet. It's like you had visited somewhere peaceful, in a place, where you would like to return. I could imagine these buttons wouldn't probably be neither strongly disliked by friends of dark chocolate or even by those chocolate lovers, who mainly eat chocolate with less cocoa. This is not one of the cheapest of dark chocolate products but so pleasing that you wish to try it again anyway.

Points: 4/5

Chocolate! Review: Tupla Dark

Tupla Dark
60% cocoa
Else/muuta: includes nougat - nuts/ sisältää nougaata - pähkinää
Made in Finland


The classic Tupla (Fin. double) has two small bars of milk chocolate covering nougat and almond crush. Tupla Dark is a similar product, except its extremely sweet nougat is covered with darker chocolate. Also, the product's wrapping looks very similar to the classic version of Tupla (also by Cloetta). The main difference is in the wrapping's colours: instead of golden tones, this product has somewhat bronze tones. If you have both the shiny gold and bronze to choose, gold can look more attractive. It's just brighter and therefore maybe lovelier like white Apple devices beside grey standard computers...

The plastic wrapping is clued tightly but it's not impossible to open with bare hands. :) Inside you'll find two bars of Tupla, almost like two little bar-like biscuits. They're on a white cardboard slate, which helps you to keep your fingers and table clean from chocolate. However, the plastic wrapping alone would do that too, so in the end the slate is just on your way and creates more junk.

How does this sweet double bar taste like? Well, because of the nougat filling, it indeed is sweet, sweet like pure white sugar on your tongue with nutty side flavour. The dark cover is very thin, paper thin to be exact, and so also the dark side of this product doesn't quite win over its sweetness. Those, who are afraid of the bittnerness of darkest dark chocolates, wouldn't probably find this double bar too 'offensive' by its taste. But if you're not a fan of nougat crush that sticks between your teeth, stay away from Tupla bars.

It's not easy to judge this product. I've eaten the classic Tupla every now and then since from my childhood and usually just mistakenly, because the wrapping resembles a lot the wrapping of Mars bars. This product could be an introduction to the world of dark chocolate for someone. But it would be more joyful without with these irritating little pieces of almond...

Points: 3/5

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Testing/Testausta: Watching TV online/ TV:n katsominen online

Background/Taustaa: Our telly + digital receiver box (set top box) combination is getting old (technically) and even after five years it seems still too puzzling for my old parents to use – too many buttons, too many remote controls, too many ”Aaaaarghs”...
TV + tallentava digiboksi -yhdistelmämme on vanhenemassa (teknisesti) ja jopa viiden vuoden jälkeenkin sen käyttö on edelleen vaikeaa talouden vanhuksille – liikaa nappuloita, liikaa kaukosäätimiä, liikaa ”Apuuvata”...

Needs/Tarpeet: My dad wants to watch news and documentaries and some sports right when those programs are on. My mother wants to watch news (when they're new) and BBC series, Mentalist, Castle, some movies and documentaries – when it suits to her. My schedule is so crazy that I can hardly ever watch anything on TV without recording it first. Sometimes it can take for months before I have time to view a movie/series that I've wanted to see (but haven't wanted it so much that I had bought it to my already huge movie collection).
Isäukko tahtoo katsoa uutiset, dokumentit ja jotakin urheilua juuri silloin kuin ne lähetetään. Äiti haluaa uutiset myös tuoreina mutta BBC-sarjat, Mentalistin, Castlen, jotkin elokuvat ja dokumentit hän katsoo, kun se hänelle sopii. Oma aikatauluni heittelee niin, että saattaa kulua joskus kuukausiakin ennen kuin ehdin näkemään haluamani elokuvan/sarjan (jota en kuitenkaan ole halunnut hankkia fyysisesti jo muutenkin suureen kokoelmaani).

Technical needs/Tekniset tarpeet: My parents wish to watch bigger (over 22”) than ”normal” computer screen. They want a device which is easy to use, which supports flawlessly local subtitles and which has a harddrive for recording. The device must be able to show the latest HDTV transmissions (however, they don't really care if the picture quality is that great). I want a device with a recording function and WiFi (for content which is on YouTube or other video services). It would be great if I could preset recordings while I'm away or even watch them on my smartphone (not iPhone).
Vanhempani haluavat katsoa ohjelmat tietokoneruutua (yli 22”) isommalta näytöltä. He tahtovat helppokäyttöisen laitteen, jossa paikalliset tekstutykset toimivat ongelmitta ja jossa on kovalevy tallentamista varten. Laitteen pitää pystyä jotenkin näyttämään uusia HDTV-lähetyksiä (vaikka laadun ei tarvitsekaan olla niin hyvää). Itse haluan laitteen, jolla voi tallentaa ja jossa on WiFi (YouTube- ja muuta vastaavaa nettisisältöä ajatellen). Olisi hienoa, jos voisin ajastaa tallennuksia ollessani reissussa tai jopa katsoa niitä älypuhelimestani (joka ei ole iPhone).

Solutions/Ratkaisut: IPTV
* telkku.com
* TVkaista.fi (these both offer all different ”free” channels of Finland online with subtitles and recording function/ niistä kumpikin tarjoaa kaikki suomalaiset ”ilmais”kanavat online tekstitysten ja tallennusmahdollisuuden kanssa).
Other ideas/muita ideoita:
*TV & WiFi (but it usually can't record content from several channels at the same time and many video services won't work flawlessly on it./ mutta sillä ei voi tallentaa yleensä useampaa kanavaa kerralla ja monet videopalvelut tökkivät.)
* AppleTV (but it can't record anything and it would cause my parents to call me all of time because it won't work flawlessly/ mutta sillä ei voi tallentaa ja sen toiminta ei ole niin ongelmatonta etteivätkö vanhempani olisi pyytämässä apuani sen suhteen vähän väliä)
* iPad (but it's almost as expensive as a new set top box and too fragile for my dad/ mutta se on melkein yhtä kallis kuin uusi tallentava digiboksi ja liian himpula isäni käyttöön)
* Laptop with digital TV receiver (but it has too many functions and buttons for this kind of use only/ mutta siinä on ihan liikaa näppäimiä ja toimintoja pelkästään tällaiseen käyttöön)
* A self-made set top box with two digital receivers/ omatekoinen digiboksi kahdella virittimellä (but it would probably have problems to show local subtitles and it would probably not work as flawlessly as my parents need it to work/ mutta sillä olisi luultavasti vaikeuksia näyttää tekstityksiä, eikä se toimisi niin ongelmitta kuin vanhempani tahtoisivat sen toimivan) * Cable TV company's IPTV/Kaapelitelevisioyrityksen IPTV (not available on my area/ ei saatavissa alueelleni)

TESTING IPTV/IPTV TESTAUKSESSA: Introduction to telkku.com & TVkaista.fi/ telkku.com:in ja TVkaista.fi:n esittely
* telkku.com is a new name on this era. It's been offering recording function from 2012 for 7.49€/month. Those recordings are not available outside of Finland (I guess you could view them via tor networks but I haven't tested that). At first they advertised their service with a slogan: ”Relax with your favourite shows when and where you like!” Now they've dropped that slogan, because it was a lie as this test will explain.
telkku.com on uusi nimi tällä alueella. Se on tarjonnut tallennusmahdollisuutta vuodesta 2012 hintaan 7,49€/kk. Nuo tallennukset eivät ole käytettävissä Suomen ulkopuolella (arvelen, että niitä voisi katsoa tor-verkon kautta, mutta en ole testannut). Aluksi he mainostivat palveluaan sloganilla: ”Rentoudu lempiohjelmiesi parissa missä ja milloin vain!” Nyttemmin he ovat jättäneet tuon iskulauseen, koska se on puppua, kuten tämä testi kertoo.


*TVkaista.fi was opened in 2007. It records all programs from ”free” Finnish TV channels all of the time and keeps recordings available for its registered user one month from the recording. The service works on different devices including smartphones and PS3 also outside of Finland. The problem is, some think it's apparently against local copyright laws. Currently TVkaista.fi is – luckily – still open and it's offering recording function for 20€/month.
TVkaista.fi avattiin varsinaisesti vuonna 2007. Se tallentaa ohjelmat kaikilta Suomen ”ilmais”kanavilta koko ajan ja säilyttää tallenteet käyttäjälleen kuukauden ajan tallentamisesta. Palvelu toimii eri laitteissa mukaan lukien älypuhelimet ja PS3 myös Suomen ulkopuolella. Ongelma on, että joidenkin mukaan se on ilmeisesti paikallisen tekijänoikeuslain vastaista. Tällä haavaa TVkaista.fi on – onneksi – yhä avoinna ja se tarjoaa palveluaan hintaan 20€/kk.

MATLOCK INVESTIGATES: TELKKU.COM/ MATLOCK TUTKII: TELKKU.COM
telkku.com was earlier providing just TV program schedules online. Now, if you want, you can register to its Nauhuri (”Recorder”) service and preset there (after you've paid for it) which shows you want it to record.
telkku.com tarjosi aiemmin vain tv-ohjelmaopasta online. Nyt, jos haluat, voit maksua vastaan rekisteröityä sen Nauhuriin ja ajastaa siellä haluamasi ohjelmatallennukset.
* Problem: if you wish to record all episodes of Simpsons from now on, you must click each of those episodes separately to make that happen.
* Ongelma: Joshaluat tallentaa kaikki Simpson-jaksot nyt ja eteenpäin, sinun pitää klikata tallennusmerkintä jokaiseen episodiin erikseen.
* Problem #2: you can preset recording also on your cellphone... however, as you can see from the photo below the site won't move you automatically to their mobile site and you need to zoom in and out the view already just to view the login window properly.
* Ongelma #2: voit tehdä ajastuksia myös älypuhelimella, mutta kuten alemmasta kuvasta näet, sivu ei ohjaudu automaattisesti mobiiliversioon ja on sinun zoomailtava sivua sisään ja ulos nähdäksesi kirjautumisikkunan kunnolla.

telkku.com login screen on cellphone/ telkku.com:in kirjautumisikkuna kännykässä


However, you can preset telkku.com recordings also on PS3 if you are not on you computer to do that. Voit kuitenkin ajastaa tallennuksia myös PS3:lla, ellet ole tietokoneellasi sen tehdäksesi.

telkku.com PS3 timing/ajastus


When you want to watch your recordings, telkku.com promises that you can use a computer with internet browser (requires support HTML5 or Flash), iPhone, Android or Windows Phone (with min. 2Mbit/s connection) to that. They promise that it takes usually 15 minutes after the programs ending before you can watch it (with movies it takes longer). In reality, it can take 25 minutes with any program before you can watch it. Also, you have limited recording space: 1000 hours.
Kun haluat katsoa tallenteitasi, telkku.com lupaa sen onnistuvan tietokoneella ja nettiselaimella (jossa on HTML5- tai Flash-tuki), iPhonea, Android- tai Windows-puhelinta (jossa on min. 2Mbit/s yhteys). Palvelussa luvataan, että tallennuksen saa loppumisensa jälkeen katsottavaksi 15 minuutissa (elokuvien kohdalla aika on pidempi). Todellisuudessa odottamaan voi lyhyemmänkin ohjelman kohdalla n. 25 min. Tallennuskapasiteetti on myös rajattu: 1000 tuntia.


A good thing with telkku.com is that you can watch your recordings for 3 months after your subscription has ended. Plus, the service marks automatically which recordings you've already watched. When you delete a recording, it doesn't vanish by mistake, because you must accept the deleting.
telkku.com:in hyvä puoli on, että tallenteita voi katsoa vielä 3 kk tilauksen päättymisen jälkeenkin. Lisäksi palvelu merkkaa automaattisesti, mitkä tallenteet olet jo katsonut. Tallennetta poistaessasi se ei häviä vahingossa, koska palvelu pyytää poistolle varmistuksen.

telkku.com screen/näyttö


I must say (on computer screen) I like the simple and clear looks of telkku.com. The text is easy to read and I could imagine at least another of my parents using this service.
Pakko sanoa, että pidän telkku.com:in selkeästä ja siististä ulkonäöstä. Teksti on helppoa lukea ja voisin kuvitella ainakin toisen vanhemmistani käyttämässä tätä palvelua.


But.../Mutta...
* Problem: if you own a TV with WiFi connection, that is useless in this case, since it's not mentioned on their list. * Ongelma: jos sinulla on WiFi-yhteydellä varustettu TV, se on käyttökelvoton tässä tapauksessa, koska telkku.com ei ole listannut sitä tuettujen listalleen.
* Problem #2: I have a Symbian smartphone – it can view Flash and it has Java support and 3G connection but telkku.com shows only black square to me when I'm trying to watch my recordings on it.
* Ongelma #2: Symbian-älypuhelimessani on tuki Flashille ja Javalle sekä 3G-yhteys, mutta telkku.com näyttää siinä tallenteen sijasta vain mustaa ruutua.
* Problem #3: no support for gaming devices like PS3.
* Ongelma #3: ei tukea pelilaitteille, kuten PS3.

telkku.com PS3 watching/katsominen


* Problem #4: the service doesn't also always work on computer either. While I tried to watch my recordings on Chrome, it showed a black square to me on that too for several days.
* Ongelma #4: palvelu ei myös toimi aina tietokoneellakaan. Kun yritin katsoa tallenteitani Chromella, senkin kautta telkku.com suostui useampana päivänä näyttämään vain mustaa ruutua.
* Problem #5: You can only record content from ”free” Finnish channels, like YLE channels, MTV3, Liv, Jim, Nelonen, Fox. Canal channels and Viasat channels are not free. You can't even pick an option to pay more of the service and get them to your package in that way.
* Ongelma #5: Voit tallentaa sisältöä vain suomalaisilta ”ilmais”kanavilta, kuten YLEn kanavat, MTV3, Liv, Jim, Nelonen, Fox. Canal- ja Viasat-kanavat eivät ole ilmaisia. Et voi edes valita vaihtoehtoa, jossa maksaisit palvelusta enemmän ja saisit siten nuokin kanavat pakettiisi.

Basicly you can use telkku.com only on your computer. If you don't carry your laptop everywhere and have no stabile internet connection on it, no telkku.com recordings for you. Therefore, their earlier slogan was rubbish. I would have asken my money back but then again – their service is still young and hopefully developing. But it hasn't developed much in two months...
Yksinkertaisesti telkku.com:in käyttö onnistuu vain tietokoneelta. Jos et kuljeta läppäriä joka paikkaan ja sinulla ei siinä ole toimivaa nettiyhteyttä, ei telkku.com-sisältöä sinulle. Niinpä heidän aiempi iskulauseensa oli liioittelua. Olisin pyytänyt rahani takaisin, mutta heidän palvelunsa on vielä uusi ja kehittymässä toivottavasti. Mutta kehitystä ei ole paljon tapahtunut kahdessa kuukaudessa...

More on quality after the next part...
Lisää laadusta seuraavan osion jälkeen...

MATLOCK INVESTIGATES: TVKAISTA.FI/ MATLOCK TUTKII: TVKAISTA.FI
TVkaista.fi has offered recording service from its beginning. You can login to it pretty much with any device and system with internet connection and browser and watch its recordings when you've paid for it. I must say, it's great that you don't have to preset your recordings daily or weekly in their service. When you've forgotten or you haven't had time to look what's on, you always miss something interesting. With TVkaista.fi you can watch what you forgot. Also, if there's a blackout because of a storm on your area, it still keeps recording everything. As a person, who lives in a forest, I love this option. :)
TVkaista.fi on alustaan asti tarjonnut tallennuspalveluja. Voit kirjautua siihen melkein miltä tahansa nettiyhteyden ja -selaimen omaavalta laitteelta ja katsoa sen tallenteita maksettuasi palvelusta. On pakko sanoa, että on hienoa jättää vastuu tallentamisesta kokonaan koneelle. Jos olet unohtanut jonkin ajastuksen tai et ole ehtinyt katsoa, mitä on tulossa, jotakin mielenkiintoista menee aina ohi. TVkaista.fi tallentaa kaiken unohtamasikin tai silloinkin, kun sähkökatkos estää sinua käyttämästä laitteitasi. Henkilönä, joka asuu ”puskassa”, tykkään kovasti tästä mahdollisuudesta. :)

TVkaista.fi screen/näyttö


While telkku.com looks simple and clear TVkaista.fi is clearly fuzzier. It's layout looks packed, there's information boxes, small font, many types of lists – many nice functions but when you get them all in the same screen it's a bit too much – at least for elderly people.
Jos telkku.com näyttää selkeältä ja siistiltä, TVkaista.fi on sekavampi. Sen ulkoasu on ahdettu täyteen, siinä on informaatiolaatikkoa, pientä fonttia ja monenmoista listaa – monia hyvä toimintoja mutta kun saat ne kaikki kerralla eteesi, se on vähän liikaa – ainakin vanhempia ihmisiä ajatellen.

Problem: it's not sure if you can view its content via WiFi connected TV after all.
Ongelma: ei ole kuitenkaan varmaa, voiko sen sisältöä katsoa WiFi-yhteydellä varustetun TV:n kautta ollenkaan. Problem #2: not possible to get paid channels in the service by paying more.
Ongelma #2: ei mahdollista saada maksukanavia palveluun lisämaksusta.

But if comparing to telkku.com... TVkaista.fi leaded me automatically on their mobile site when I tried to view it on your cellphone. As you can see, at least their mobile site looks simple and it also is very easy to use.
Mutta verrattaessa telkku.com:iin... TVkaista.fi ohjasi minut automaattisesti mobiilisivulleen, kun surfasin heidän osoitteeseensa matkapuhelimella. Kuten näkyy, ainakin heidän mobiilisivunsa näyttää yksinkertaiselta ja on myös helppo käyttää.

TVkaista.fi on cellphone/kännykässä


When I tried to watch a episode of Matlock for testing purposes :) on their site, there was absolutely no problem at all in it, although I wasn't using iPhone/Android/Windows Phone but a old Symbian device instead. Of course on phone the picture quality and sound are not superb but they are tolerable.
Yrittäessäni kokeilutarkoituksissa katsoa jaksoa Matlockista :) heidän sivuiltaan, vastaan ei tullut mitään ongelmia, vaikka käytinkin vanhaa Symbian-phuelinta iPhonen/Andoroid-/Windows-puhelimen sijaan. Tietenkään puhelimessa kuvan- ja äänenlaatu eivät ole huipputasoa, mutta siedettäviä.

TVkaista.fi showing Matlock on cellphone/TVkaista.fi ja Matlock kännykässä


MATLOCK INVESTIGATES: THE QUALITY/ MATLOCK TUTKII: LAATU
As with the phone test, I used an episode of Matlock (by Viacom) to compare the quality of telkku.com and Tvkaista.fi. Naturally, it's not the best choice for that, since it's not HD at all. I'm not sure if TV5, which is showing Matlock in Finland, is using straight from video material, but even in normal TV transmission Matlock's picture looks soft and it's of course full frame as old tv series usually are. Also its sound is flat. However, I didn't have HD content for this test so Matlock was better than nothing. :D
Kuten puhelintestissä, käytin Matlock-jaksoa (Viacom) telkku.com:in ja Tvkaista.fi:n vertailuun. Luonnollisesti se ei ollut lainkaan paras ratkaisu siihen, sillä se ei ole lähelläkään HD:tä. En ole varma, onko ko. sarjaa esittävällä TV5:llä siitä muuta kuin suoraan videolta siirrettyä materiaalia, mutta jopa tavallisessa TV-lähetyksessä Matlockin kuva näyttää pehmeältä ja on tietenkin 4:3-suhteessa, kuten vahoilla TV-sarjoilla yleensä. Myöskin sen ääni kuulostaa lattealta. Minulla ei kuitenkaan ollut testiä varten HD-materiaalia, joten Matlock oli parempi vaihtoehto kuin ei mitään. :D

telkku.com offers 1400 kb/s with 640*360px. You can enlarge it full screen. TVkaista.fi offers several different quality formats. The poorest is 300 kb/s, the best 8 Mb/s. Enlarging is also possible in their service. However, with PS3 the enlarging button responds sometimes poorly. It's not really a problem, because with PS3 the recording opens in its own, already big window. When you want to switch the quality, you can do it from drop down box or while you're watching content from the videoscreen itself.
telkku.com tarjoaa 1400 kb/s 640*360px kuvalla. Sen voi suurentaa koko näytölle. TVkaista.fi tarjoaa useampaa eri laatuformaattia. Heikoin on 300 kb/s, paras 8 Mb/s. Suurentaminen on mahdollista myös heidän palvelussaan. PS3:lla suurennusnappi toimii kuitenkin välillä kömpelösti. Se ei ole varsinainen ongelma, koska PS3:lla tallenne avautuu omaan, valmiiksi isoon ikkunaansa. Kun haluat muuttaa laatua, voit tehdä sen pudotusvalikosta tai toiston aikana videoikkunasta itsestään.

Here's picture examples from both of the services... what becomes to sound, it was tolerable in all cases, not clearly different from normal TV transmission. It wasn't out of sync.
Tässä kuvaesimerkit kummastakin palvelusta... mitä ääneen tulee, se oli siedettävä kaikissa tapauksissa, eikä juuri erottunut laadussa tavallisesta TV-lähetyksestä. Se ei ollut epäsynkassa.

telkku.com best/paras (PC):

TVkaista.fi best/paras (PC):

TVkaista.fi 2MB/s (PS3 & LG HDTV):


Verdict: if TVkaista.fi stays up, I will definitely stick with it. If it goes down – I really hope there will be a good replacement. Different channels provide already their programs on their own web video services but a) they don't have a right to show all of their programs online and b) it's difficult for elderly people to surf around these sites and accept the fact that they may not watch this content on TV without also using a laptop or other difficult looking device.
Tuomio: jos TVkaista.fi pysyy pystyssä, pysyn sen käyttäjänä. Jos se loppuu – tosiaan toivon, että sille löytyy hyvä korvaaja. Eri kanavilla on jo omia web-videopalvelujaan mutta a) näillä ei ole oikeuksia näyttää kaikkia ohjelmiaan online ja b) vanhemmille ihmisille tuottaa vaikeuksia surfata näissä palveluissa ja hyväksyä faktaa, etteivät he ehkä näe kaikkea tuota sisältöä TV:ssä ilman käyttämättä myös läppäriä tai muuta hankalannäköistä laitetta.

maanantai 20. elokuuta 2012

Mannerheim-paketti

(English translation coming sometime...)
Kuluneen viikon nettihälyn ansiosta näyttää siltä, että kaikilla pitää olla mielipide YLE:n tulevasta Mannerheim-elokuvasta. Otan siis aiheeseen kantaa minäkin, vaikka yhtä hataralta pohjalta kuin ne sadat (tuhannet?) muutkin, jotka eivät myöskään ole elokuvaa nähneet. Yritän tarkastella Keniassa kuvattua elokuvaa Mannerheimin itsensä näkökulmasta, vaikka olen armeijaa käymätön nainen ja vain kasvanut kodissa, jossa lapsuuteni kesäretket suuntautuivat Särkänniemien ja Linnanmäen sijasta mm. Louhisaaren kartanoon (Mannerheimin synnyinkoti). (Vaikka kyllä sinne Lintsille teki kovemmin mieli.)


Mannerheimin tuntevat kaikki paitsi kaikki
”Ei. Tämä ei ole pila”, YLE:n Mannerheim-produktion tuottaja Erkko Lyytinen toimittaja Kalle Kinnusen haastattelussa/ Suomen Kuvalehti 33/2012. Ottamatta kantaa siihen, onko YLE:n Mannerheim-produktio sittenkin pilaa, kuten esim. kriitikko Marko Ahonen blogissaan uskoo, tarkastellaanpa ensin Marskia.

Toimittaja Yrjö Niiniluoto lainaa ranskalaista kirjailija A. de Bourcetia kirjassaan Suuri rooli (Otava, 1962) seuraavin sanoin: ”Koko Suomi pitää Mannerheimia Jumalana.” Näin tuskin voidaan sanoa kaikkien niiden kansalaisten osalta, jotka taistelivat sisällissodan aikana Mannerheimin johtamia valkoisia vastaan. Toisaalta Mannerheim pyrki toimimaan niin, ettei Venäjällä puhjennut vallankumous olisi vetänyt suomalaisia mukanaan. Mannerheim kirjoittaa muistelmissaan (osa I, Otava 1951) Venäjällä ja ammattisotilaana tekemästään huomiosta:
”Väliaikainen hallitus sieti jatkuvasti rinnallaan laitonta elintä, joka järjestelmällisesti kaivoi maata sen alta [...] Kahtia jaetun vallan käytössä hallitus joutui joka kerta alakynteen, ja tämä oli perimmäisenä syynä siihen, että poliittinen vallankumous pian muuttui anarkiaksi.”
Matkustettuaan Pietarista 1917 loppupuolella Helsinkiin Mannerheim kertoo tajunneensa:
”Huolimatta siitä, että neuvostohallitus oli muodollisesti tunnustanut itsenäisyytemme, se ei ollut tietävinään senaatin pyynnöstä, että venäläiset joukot kutsuttaisiin pois. Niiden maassa ololla ilmeisesti pyrittiin varmistamaan maamme tuleva yhtyminen Neuvostoliittoon.”
(Suomihan oli ollut vielä 1917 loppupuoliskolla autonominen osa Venäjää.) Maailmansotien aikana Mannerheim piti Suomen sotilaallisen puolustuksen johtajana tavoitteena säilyttää Suomen itsenäisyys. Myöhemmin hänet valittiin Suomen presidentiksi, tosin ei heti ensimmäisellä kerralla ehdokkaana ollessaan.

YLE:n Mannerheim-elokuva keskittyy ennakkotietojen mukaan tämän sotilashenkilön yksityisempään elämään ja aikaan ennen vuotta 1919. Kiehtova mutta vaikea alue. Teoksessa Historian suurmiehiä (Valitut Palat, 1972) upseeri Tauno I. Kuosa kiteyttää Mannerheimin elämää sotilasuran ulkopuolella seuraavasti:
”Mannerheim [ei] solminut hevin uusia ystävyyssuhteita. Hän oli liian huomattava henkilö, jotta häntä olisi voinut lähestyä, ja hänen terävät ja sarkastiset huomautuksensa pitivät hänen lähimmät ystävänsäkin tietyn välimatkan päässä.”
Jo pelkästään tämän luonnehdin jälkeen voisi todeta, ettei Mannerheimista ole mahdollista tehdä yhtään totuudenmukaista ja syväluotaavaa elokuvaa. Jos sellaista nyt kukaan kaipaakaan?

Kuosa jatkaa:
”Kenraalin oma perhe-elämä oli myös jäänyt lyhyeksi. Varakkaan venäläisen kenraalimajurin ja chevalier-kaartin entisen komentajan, Nikolai Arapovin tyttären, Anastasien, kanssa solmittu avioliitto oli särkynyt jo vuosisadan vaihteessa, ja Mannerheim tapasi vain ajoittain Anastasie- ja Sophie-tyttäriään, jotka asuivat äitinsä kanssa Pariisissa. Kenraali ei koskaan solminut uutta avioliittoa, vaikka hänet aika ajoin nähtiinkin ylhäissyntyisten kaunotarten seurassa Euroopan-matkoillaan.”
Omissa muistelmissaan Mannerheim kirjoittaa vaimostaan äärettömän niukasti, vain pari riviä. Oikeastaan hän kirjoittaa ihmissuhteistaan yleensäkin juuri siten kuin koulusta muutamaan otteeseen erotettu mutta lopulta sotilaallisessa kurissa aikuiseksi koulittu ja upseeritehtävissä toimiva henkilö saattaa katsoa tarpeelliseksi historiallisen merkityksen ja/tai hienostuneisuuden puitteissa kertoa.

Onko sitten väärin luoda fiktion keinoin tulkintoja Mannerheimin ihmissuhteista? Sananvapaus antaa siihen oikeuden, olihan Mannerheim julkisuuden hahmo. Jos Mannerheim itse tai hänen editorinsa sekä historioitsijat ovat vältelleet sanoja, joita ei löydy myöskään WSOY:n vuonna 1945 julkaisemasta Englanti-Suomi-sanakirjasta, se on heiltä ymmärrettävä ja kunnioitettava päätös. Mutta kunnioituksen tarvitse tarkoittaa, että kukaan ei saisi koskaan ja missään yhteydessä esim. edes ajatella sanaa 'ripuli' tai pohtia sille sopivaa käännöstä. Onhan sekin nolo asia, mutta vielä nolommaksi se muuttuu, ellet löydä sille ajoissa oikeaa sanaa.

Varsinainen ongelma ei ole oikeastaan siinä, mitä on jätetty kertomatta, vaan miten asioita on muotoiltu eri teksteissä eri aikakausien hengessä. Professori Stig Järgerskiöld kertoo kirjassaan Mannerheim 1867-1951 (Otava, 1983), että:
”[Anastasie] oli perinyt melkoisen omaisuuden, joka takasi nuorelle parille hyvän taloudellisen aseman. [Mannerheim] arvosti suuresti [Anastasien musiikinharrastusta], 'eikä hän ollut lainkaan niin venäläinen' kuin Mannerheim oli pelännyt.”
Järgerskiöld jatkaa myöhemmin, että Manneheimin sotilasura oli ollut menestyksekäs, mutta:
”Avioliitto oli ajautunut kriisistä kriisiin. Anastasi[e] lähti sairaanhoitajaksi Mantsurian venäläisiin joukkoihin boksarikapinan aikana vuonna 1900. Mielen rauhattomuus oli saanut hänet yrittämään yli voimiensa; hän palasi kurjassa kunnossa. Kaksi vuotta myöhemmin hän jätti Pietarin kodin ja matkusti [tyttärineen] Ranskan Rivieralle.”
Tämän voisi tulkita niin, että Anastasie menetti hermonsa, eikä Mannerheimilla ollut halua, kykyä tai mahdollisuutta tehdä asialle mitään. Joka tapauksessa vähän sen jälkeen Pietarin yleisesikunnasta kävi käsky, että Mannerheimin olisi suoritettava tutkimusmatka Aasian halki. Myytti itse muistelee tapausta mm. seuraavasti:
”[P]yysin miettimisaikaa. Mutta tehtävä viehätti minua ja mitä enemmän yleisesikunnan arkistossa siihen syvennyin, sitä suuremmaksi mielenkiintoni kasvoi.”


Katariina Lillqvistin kohuttu animaatioelokuva Uralin perhonen (2008) kertoo puolestaan fiktiivisen tarinan Mannerheimista homoseksuaalina, joka löytää matkoiltaan hyvin avuliaan nuorukaisen. Ehkä vaikutelmaa korostaakseen Lillqvist oli jättänyt elokuvastaan jopa Mannerheimin lapset pois. Lillqvist ei ole ensimmäinen, joka on esittänyt valkoisten joukkojen sankarin olleen homoseksuaali. Eri osapuolet ovat karsastaneet Mannerheimia kuitenkin myös syistä, jotka aivan varmasti ovat totta: Yrjö Niiniluoto mainitsee kirjassaan Tatu Pekkarisen aikoinaan suositun kupletin Ruski Iivanasta. Sen sanoituksessa irvitään Venäjältä Suomeen tullutta tulevaa presidenttiä:
”Mannergeimi sanoi rastui / ilon kyynel silmän kastoi / terve tuloo veli iivana.”
Suomessa syntynyt, mutta saksalaista ja hollantilaista sukujuurta ollut ja kotikielenään ruotsia – aatelinen kun oli – puhunut Mannerheim ei kieltämättä ollut tyypillinen venäläisupseeri, mutta ei myöskään kovin lähellä tavallista suomalaistalonpoikaa (kts. Historian suurmiehiä).

Myyttisiin mittoihin Mannerheim-ikoni on kasvatettu hiukan erikoisesti. Kuten Niiniluoto huomauttaa:
”Mannerheim-ihailu […] ei ole koskaan hakenut [Suomessa] innoitusta siitä, mitä Mannerheim oli Venäjällä[.] Päinvastoin juuri venäläinen menneisyys teki hänet monille pysyvästi vieraaksi.”
Koko maailman mittakaavassa eivät ehkä erinomaiset sotilasstrategiset taitonsa Mannerheim kuitenkin onnistui, kuten neuvottelukykynsä ja monikansalliset suhteensa hyödyntäessäänkin tekemään 1900-luvun suurten sotien aikana asioita, joiden ansiosta arvostus häntä kohtaan alkoi paisua ja muovautua patsaiksi. Hänestä tuli ikoni, viiksekäs mies ratsun selässä sotilaspuvussaan, viiksekäs mies kartan ääressä sotilaspuvussaan.


YLE:n Mannerheim-produktiossa ikonia näyttelee kenialainen Telley Savalas Ottieno. Se on monen mielestä väärin, koska Ottieno on musta. He, jotka sanovat, ettei sillä ole väliä tai että väristä valittavat ovat rasisteja, ovat myös väärässä, koska ikonimaalaus käsittää tarkkoja sääntöjä. Hupaisaa tässä keskustelussa on se, että Mannerheim kohtasi aikanaan jonkinasteista rasismia edellä mainitsemistani syistä, mutta ainakin omien muistelmiensa ja aikalaiskertomusten mukaan hän tutustui muihin kulttuureihin mielenkiinnolla. Esim. Intian retkeään Mannerheim muistelee näin:
”[R]atsastimme 19 norsulla paikalle, jossa tiikeri oli surmannut puhvelinvasikan. [M]etsästysonni oli meille nurja. Alkuasukkaiden mielestä tämä oli merkkinä jumalten vihasta, ja näiden lepyttämiseksi oli pantava toimeen uskonnolliset juhlamenot. […] Illalla tehtiin suuri tuli, johon [heidän löytämänsä mies] heitti rukousten välillä jonkinlaista pulveria ja sai sillä tulen leimahtamaan täyteen liekkiin. Samalla joutui 'bramiini' hurmostilaan, joka aluksi vaikutti teeskennellyltä mutta vähitellen kiihtyi niin voimakkaaksi, että suorastaan luulin miehen siihen paikkaan menehtyvän. Kun oli tehty kaikki, mitä alkuasukkaiden mielestä oli jumalien lepyttämiseksi tarpeen, saatoimme vain jäädä odottamaan metsästysonnen kääntymistä.”


Mutta tosiaan, Mannerheim olikin Mannerheim, eikä ikoni.


Siis oikeesti, musta?!
Musta Mannerheim on toki suomalaisten reaktioista päätellen raju veto. Se todella rikkoo ikoniperinnettä vastaan. Jotkut muistuttavat, että jos historiallisia henkilöitä eivät saisi esittää näistä rodultaan, kansallisuudeltaan, sukupuoleltaan tai muuten poikkeavat henkilöt... Lainaan Satakunnan Kansan päätoimittaja Tapio Vallinia (SK 19.8.2012) ja totean, että Elizabeth Taylor ei olisi käynyt Kleopatraksi. Toisaalta myöskään amerikkalainen näyttelijä Helen Mirren, jolla on tatuointi, ei olisi sopinut Englannin kuningattareksi ja likimain jok'ikinen Raamattua kuvittava elokuva pitäisi hävittää epäsopivan castingin vuoksi.

Jos kohta Telley Savalas Otienon (nimi, jonka hän Suomen Kuvalehden artikkelin mukaan sai Telly Savalaksesta pitäneeltä äidiltään) ihonväri ei vähitellen enää aivan jokaista suomalaista järkytäkään, joitakin tuntuu järkyttävän se tieto, että hänen aiempi uransa vaikuttaa hämärältä. Yksi maailman arvostetuimmista elokuvaklassikoista, Polkupyörävaras on toteutettu amatöörinäyttelijöin, joten aiempi ammatillinen kokemus ei välttämättä ole tae näyttelijöiden kyvystä eläytyä rooleihinsa. Otienon aiemmalta uralta on kuitenkin löytynyt ainakin yksi lyhytelokuva, jossa hän puhuu monologia rautatieasemalla naisen vaatteissa. Tässä ei tietysti ole paljoakaan uutisen aihetta. Meiltä löytyy omastakin historiastamme näyttelijä, joka pukeutui naiseksi peräti ensimmäisessä suomalaisessa äänielokuvassa ja esitti myöhemmin Mannerheimia Ilmari Turjan näytelmään perustuneessa elokuvassa Päämaja (1970). Tuokin Mannerheim-filmatisointi herätti polemiikin, lähinnä näyttelijän (Joel Rinne) ja ohjaajan (Matti Kassila) Marskia koskeneiden näkemyserojen vuoksi (lähde: Suomen Kansallisfilmografia 7, Edita 1998).


Mannerheim-elokuvat
Vaikka täydellisen henkilökuvan elokuvaaminen onkin Mannerheimin kohdalla ainakin suomalaisesta näkökulmasta sangen vaikeaa – täydellisiä Mannerheim-mielikuviahan meillä riittää aina omastani alkaen, Mannerheim-elokuvia siis yritetään tehdä. Yhden viimeisimmistä piti olla tuottaja Markus Selinin (Solar Films Inc.) suurelokuva, jonka ohjaajana piti olla Renny Harlin. Hollywoodissa suomalaismittakaavassa huikean uran toimintaelokuvien parissa tehnyt Harlin oli innoissaan hankkeesta, mutta jatkuvat rahoitusvaikeudet estivät Mannerheim-elokuvan kuvaamisen. Suomessa elokuvaproduktiolle epätavallisen suuri yli 10 miljoonan euron budjetti piti saada kasaan sekä kotimaisten instanssien että kansainvälisten rahoittajien avulla. Lopulta Harlin lähti kuvaamaan Georgian sotaa käsitellyttä elokuvaansa Viiden päivän sota, välit Selinin kanssa viilenivät ja Selin löysi Mannerheim-produktion ohjaajaksi ehkä tämän hetken parhaimpiin suomalaisohjaajiin kuuluvan Dome Karukosken (mm. Tyttö sinä olet tähti). Ehkä Karukoski olisikin ollut Harlinia parempi vaihtoehto ainakin heidän mielestään, jotka kaipaavat Mannerheimista fiksua mutta selkeää ja samalla freesiä näkemystä. Harlin toki hallitsee toimintaelokuvan niksit, mutta esimerkiksi Viiden päivän sota ei ole saanut kovin ylistäviä arvioita. Esimerkiksi kriitikko Roger Ebert totesi sen kautta olevan vaikeaa tuntea sympatiaa sodan osapuolia kohtaan.

Mutta miten kävi Selinin pitkäaikaisen Mannerheim-unelman kanssa? Kun sen rahoitusvaikeudet ensimmäisen kerran tulivat julki, joku keksi, että elokuvaa varten voisi kerätä rahoitusta tavallisilta suomalaisilta. Jokainen halukas saattoi ostaa mm. 50 euron arvoisen ennakkolipun kyseisen elokuvan tulevaan näytökseen. Tottahan suomalaiset ovat niin hyviä ihmisiä, että tahtovat muutaman kympin antaa, kun sentään maan suurimpiin kuuluva yksityinen elokuvatuottaja aikoo tehdä version Suurimmaksi suomalaiseksi (104244:llä äänellä) äänestetystä ex-presidentistään?

Oli miten oli, Selinin Mannerheim-hanke on vähitellen muuttunut yhtä surkuhupaisaksi kuin epäonnisuudestaan kuulun ohjaaja Terry Gilliamin yritys tehdä elokuva Don Quijotesta. Nuo vastoinkäymiset on raportoitu dokumentissa Lost in La Mancha. Tätä kirjoittaessa viimeisin tieto Selinin hankkeesta on, että sen tuotantoyhtiö on konkurssin kourissa ja jo neljä miljoonaa imenyt elokuva on yhä Selinin haaveissa, vaikka vain haaveeksi se taitaa monen osalta jäädäkin. Jälkiviisastelua, mutta nekin neljä miljoonaa olisi voitu käyttää oikean elokuvan tekemiseen. Esim. Aku Louhimiehen ohjaama sota-aikaan sijoittuvalla Käskyllä oli 1,5 miljoonan euron budjetti.

YLE:n Mannerheim-produktio alkoi, kun Selinin paljon odotettu ja täydellisyydentavoittelussaan todennäköisesti aivan mahdoton yritys ei näyttänyt toteutuvan. YLE:ä on monesti kritisoitu sekä siitä, että se tuhlaa kansalaisten rahoja milloin uusintoihin, milloin liikaan urheiluun, milloin mihinkin turhaan. Toisaalta närää on aiheuttanut se, että YLE yrittää tehdä saman halvemmalla kuin mitä vaikkapa BBC tekee. Tätä ikuista kiistelymallia noudattaen YLE:n Mannerheim-tuotannosta on kihisty niin ikään siksi, että ennalta Suomen kansalle kertomatta on menty tuhlaamaan Keniaan 20 000 euroa elokuvaan, joka Suomen kansalta kysymättä on toteutettu pitkälti kenialaisin voimin, mutta myös siksi, että YLE on hankkinut ulkomaista halpatyövoimaa ja harjoittanut kauheaa riistoa Keniassa. Kukaan suomalainen ei kuitenkaan ole älähtänyt siitä, miten Hollywood-tuotantoja on kustannussyistä siirretty halvempiin lokaatioihin. Itse asiassa, jos jotain Hollywood-elokuvaa on kuvattu edes pätkä myös meillä, sitäkään ei ole muistaakseni pahalla katsottu. Pullaa, kaffetta ja saunaa olisi tarjottu, jos kaikki ne suuren maailman starat olisivat tulleet!

Triviatietona tähän väliin, että Kenian BKT asukasta kohti oli 490 dollaria, kun Suomen vastaava luku oli 35 666 dollaria (2004, WSOY FACTA). Erilainen ekonominen tilanne mahdollistaa siellä ainakin teoriassa sen elokuvan teon, johon kukaan ei näytä Suomessa kykenevän, oli pääosaan sitten saatavana Mannerheimin näköinen näyttelijä tai ei.

Mannerheim on siinä määrin tärkeä kansallinen aihe, että hänestä haluttaisiin tehdä suuren maailman (ts. Hollywoodin) luokkainen elokuva. Ristiriitaista kyllä Suomessa se ei ole mahdollista, mutta ulkomailla ja ulkomaisin voimin tehtynäkään se ei vastaa ihanteita, koska lähes jokaisella suomalaisella on läheisempi suhde Mannerheim-ikoniin kuin muihin ikonisiin hahmoihin. Vielä vuonna 1961, Yrjö Niiniluodon mukaan, marsalkan syntymäkodin museoimistakin pidettiin pyhyyden loukkauksena. Kansakuntaamme ei pöyristyttänyt läheskään yhtä paljon se ajatus, kun Helsingin Ristin tie -esityksessä (2010) Jeesukseksi oli hankittu japanilainen nainen. Eikä kukaan ole meilläkään jaksanut ihmetellä syvästi järkyttyneenä sitä, miten orjuutta vastustanut Amerikan presidentti Lincoln on kuvattu sekä sarjakuvassa että tuoreessa elokuvassa vampyyrinmetsästäjänä. Paljon vähemmän kohutti myös Kristian Smedsin Tuntematon sotilas -näytelmää näkemättömiä ja sen nähneitä se tosiseikka, että siinä kuulua Antti Rokkaa esitti tummaihoinen suomalaisnäyttelijä Henry Hanikka (ja mielestäni hyvin esittikin). Kuinka oma ikonimme sitten itse saattaisi reagoida Mannerheim-elokuvaan?

Paul Rodzianko, Mannerheimin Venäjän aikainen auktoriteetti, väitti marsalkan olleen ahkera lukija, mutta käytännöllisessä ja tietopuolisessa tarkoituksessa. ”Koskaan elämässään hän ei ottanut käteensä romaania.” Mannerheim palvoi Rodziankon mukaan ”kauneutta eri muodoissa, mutta ei ollut taiteellinen.” Toisaalta Mannerheim kehuu muistelmissaan Venäjän kulttuuritarjontaa baletista alkaen ja puhuu asiantuntevasti Dostojevskin fiktiivisestä romaanista Rikos ja rangaistus. Ehkä hän diplomaattisesti ehdottaisi ensin katsomaan elokuvan, kuten tuottaja Erkko Lyytinen on myös haastatteluissaan viestittänyt. Mutta tekisikö hän näin oma-aloitteisesti, sitä en usko. Luultavasti Mannerheim, jos hän nyt olisi se sama yli 70-vuotias upseeri, joka muistelmansakin kirjoitti, olisi kiinnostuneempi jostakin ulkopolitiikkaan liittyvästä konfliktitilanteesta, metsästyksestä tai vaikka vain sikarinpolttelusta hyvässä seurassa (kuka sen mitenkin haluaa mieltää). Joka tapauksessa hän näkisi, että elokuva on vain fiktiivinen.


Mediapeli
Jonkun mielestä Mannerheim-elokuva pitäisi vaieta kuoliaaksi, jonkun mielestä koko häly YLEn tämän tuotannon ympärillä on mediapeliä, silkka mainoskikka. Jopa itse ohjaaja Jörn Donner on kuulemma ärähtänyt projektista, mutta mitä hänen ärähdyksensä koskikaan? Ei ainakaan tämän jutun mukaan sitä, että hän olisi harmissaan nimenomaan Mannerheimin puolesta, vaan lähinnä itsensä, koska häntä ilmeisesti kuvattiin projektiin ilman palkkiota. Mutta hienoa, jos YLE vihdoinkin oppii mainostamaan tarjontaansa. Henkilökohtaisesti olen ollut harmissani siitä, että YLEn vähäisen tai kehnosti suunnatun tiedotuksen takia melkein onnistuin missaamaan sen kanavilla esitetyn huippusarja Uuden Sherlockin uusimmat jaksot. Kaiken muun YLEn tarjonnan rinnalla koko Mannerheim-projekti on kuitenkin vain pisara meressä: http://yle.fi/yleisradio/vuosikertomukset

perjantai 20. heinäkuuta 2012

The Dark Knight Rises (2012)

Christopher Nolan's Batman trilogy ends with The Dark Night Rises. As in the earlier parts of the trilogy (2005 & 2008), also in this movie you can sense a very dark tone. It's not dark in the way of Underworld movies or gothic and somewhat romantic Batman movies by Tim Burton (1989 & 1992). I would rather describe this darkness as black as the rotting rat on the alley. It may look disgusting but still somehow so fascinating that you need to look at it and even smell it.

The Dark Knight Rises is film of a superhero and a popular cartoon icon. Or at least that's something what people are expecting it to be. However, Christopher and his co-writer brother Jonathan Nolan have wanted to test the limits of a typical cartoon hero and pushed him and his surroundings, Gotham City, close to the limits of reality. There's no more anything camp in them. Bruce Wayne (Christian Bale) might be a millonaire, who has a strange hobby to fight against outlaws in a bat suit with expensive and very militant gadgets, but it's possible to believe in a character like that while there really is in this world some eccentric rich men with their oddities. Also the way how Gotham looks and feels in the movie – you can clearly see New York in that city. Of course there's for example no Statue of Liberty but you can find many other things which are similar in these two cities.

Typical American comic book based superhero movies are always a bit cheesy. Audience wants to see these heroes in good looking capes, skin-tight suits and mysterious but still very basic looking masks. People also wish to see their hero struggling and face to face with an issue and/or a villain which or who represents their own problems. That's okay, these things belong in the comic book culture. They're part of its ”code”. Quite often these heroes, issues and villains can be seen full of camp essence. For example Superman is a handsome and kind man, who rescues civilians in an outfit that resembles a cold weather underwear. But Nolan's last Batman film gives us several characters which are as far from cartoons as you can make them to be. For example the villain of The Dark Knight Rises, Bane (Tom Hardy), may look in the film poster like some evil wrestler with a mask that hugs his face like a H.R. Giger's alien. But he is so much more than that. With his calm but disrupted voice he is a man, whose words have to be listened or you'll might get killed. He's the army guy in his gear telling you how everything is in control and soon over. He is also like some neo Darth Vader, a warrior, who has dragged himself out of Hell and found a path that he sees as the only right way for everybody. Tom Hardy plays this role very well, with no overacting.

Bane and Tom Hardy are different from what Joker and Heath Ledger were in The Dark Knight, the second movie in this trilogy. If you're expecting to see a raving lunatic you will be disappointed. If you're expecting to understand Bane's motives right away and hear him speaking with a clear voice as Darth Vader or Hannibal Lecter did through their masks, you will be disappointed. If you're expecting to see a league of baddies beating Batman at the same time in a gigantic final battle, you will be disappointed. But you won't be as disappointed as with Spider-Man 3 or X-Men: The Last Stand which both were boringly overloaded and unbelievable with their rapid speed. The Dark Knight Rises gives us an old-fashioned gentleman vs. gentleman fight and a story that lets its characters to grow nice and slow till they meet their final destiny. The Dark Knight Rises doesn't however work so smoothly without the first two movies of this trilogy. Without seeing them you could actually also feel like some of the characters (including charming Miranda Tate by Marion Cotillard, who plays the role with no pushing, and Lucious Fox by Morgan Freeman) would get too little screen time. Then again, what more they really could do in this movie without making it overlong then?

It's interesting to see that some of the most visible people in this production were non-American. Christian Bale, who thankfully doesn't tease our ears with that deep bat-voice of his too long this time, is from Wales, UK. Marion Cotillard is from Paris, France, Michael Caine (who adds once again more depth into his performance as Alfred the trustworthy and father-like servant of Mr. Wayne) is from UK, as are Gary Oldman (Commissioner James Gordon) and even the screenwriter-director Christopher Nolan too. Perhaps you need to be an outsider to give the right perspective into Batman and his world. Nolan channels the latest economic crisis through The Dark Knight Rises and makes the movie in that way as a portrait of this time. Bruce Wayne/Batman is lost in the beginning of the movie, since he feels he has lost his dearests but more importantly also the honour he gained before the fatal battle with Joker. When Bane comes, Bruce/Batman finds out that he finally has a good reason to wear his armour again. Nevertheless, his fall won't stop that easily. He may get rid of his cane and get himself some new toys, after a curiously attractive cat-burglar sneaks into his ”tomb” but Gotham and Bane are not welcoming the bat after his hibernation. No, they are stomping on him. Nolan won't underline Batman's bad luck as for example Sam Raimi underlined Spider-Man's bad luck in his Spider-Man movies. Therefore you might actually feel like there could have been more. It's a same effect than in concerts. If you go from a rock concert to listen a couple of chamber musicians, your ears can be ringing too much to make the latter enjoyable enough.

The Dark Knight Rises is a violent movie, if you compare it to for example The Bridges of Madison County (1995) by Clint Eastwood. As the news have told, in this Batman film's premiere, in Colorado, USA, happened a shooting massacre. Was it otherwise related to The Dark Knight Rises, it's still a mystery. However, that sad and horribly violent case probably rises once again the discussions of movie violence. Do we make cruel and bad things after watching fictional acts by fictional characters like Joker or Scarecrow? Or do we hate some irrelevant thing and people involved with it so much that we need to give our punishment to it and them in a physical way? If it's no more safe to have fun in a public place, should we just watch telly at home, behind locked doors and closed curtains? I have no answers. I only know those people or this film didn't deserve it.

tiistai 29. marraskuuta 2011

Sensation: The Statue of Liberty Can Gibberish!

Cabinets of curiosities - they came into my mind while I read about restored version of Ski Patrol (1940) in Suomen Kuvalehti 47/2011. The connection between these two subjects is perhaps an odd one, so let me explain it a bit.

A cabinet of curiosity was a place where - if anywhere - people could see for example a stuffed corpse of a two headed cow, or even a stuffed unicorn. Yes, some of these curiosities were so exotic that they had never really existed. That's probably why cabinets of curiosities became rare curiosities themselves: people just didn't want to be fooled with fake sensations anymore.

Some films could be seen as curiosity items. While film makers are creating artificial representations of real cultures, races and places, some of their ideas turn into preserved fantasy specimens in "liquid". I must admit I haven't (yet) had a chance to see Ski Patrol but according to movie journalist Lauri Lehtinen's introduction in Suomen Kuvalehti - it seems just like a perfect example of curiosity item. Ski Patrol is an American movie (made by Universal Studios). It tells about war between Finland and Russia in the winter 1939. So, is it a historical movie? Not quite, as you can find out from Lehtinen's transcription:

"[Ski Patrol is] a melodramatic adventure made right after the winter war. Instead of historical facts it offers us substitute Finland which is created in terms of Hollywood. There's some links to the reality. Finnish flags and heroine Julia Engel's (Luli Deste) Lotta Svärd symbol looks like real.
But perhaps you shouldn't be seeking anything else authentic in this movie, where Finns live in small towns which looks like villages on the Alps. Also men's pointy hats and long pipes are like from some country in the Alps."

According to Lehtinen, Universal was trying to save in costs and used materials from their earlier movie, The Doomed Battalion (1932). This movie took place on the border of Austria and Italy during the WWI. Okay, Austria, Italy, Finland, world wars - who cares about details, at least the film shows some war in Europe... ;)

Far outside
Whether there has to be budget cuts in a film production or not, there doesn't seem to be a need for a respected auteur with an extraordinary vision to make the film strange. Sometimes it seems like Hollywood would be a cabinet of curiosities: Its big production companies follow always the same good old pattern, where they stitch together impossible dreams. There Alexandre Astruc's caméra-stylo is almost like a curse word. If the movie takes place outside of USA, it typically has

A) foreigner characters speaking only gibberish or broken English (the Siamese king of King and I, 1956)
B) famous landmark(s) "stalking" the characters in pretty much every scene (a classic: Eiffel Tower is everywhere in Paris)
C) stereotypes of foreigners (Arabs in Sex and the City 2, 2010)
D) foreign names pronounced/ spelled wrong (Jesus Christ Superstar, 1973)


An American in Abu Dabi (Sex and the City 2, Warner Bros. 2010)

But let's not blame only Hollywood, since the same ugly mistakes are made (copied from Hollywood?) all around the world. Many times the results are just as bad as in those infamous Hollywood movies. It's not too hard to find examples. Astérix et Obelix contre César (1999) is a French-German-Italian production but just as in the Astérix comic books, even the Italian characters speak only French. In a beautiful and beloved Studio Ghibli animation Hauru no ugoku shiro (2004) different European landscapes are mixed so well that it reveals nothing from the story's origin. The animation is Japanese but writer Diana Wynne Jones was English.


Watch if you dare: Finnish made Brazilian heat from Rion yö
What becomes to stereotypical foreigners, there are everywhere. If you can't speak Finnish or haven't ever seen Rion yö (1951), don't worry. From its Carmen Conchita to Don José every character is a comic book version of people in Brazil. Of course they also speak perfect Finnish for some reason, just like the characters of Der Tiger von Eschnapur (1959) can perfect German, although they're Indian. Somehow you can almost believe that the German main character can always find an Indian, who has studied German. However, it's very hard to believe there would be Finnish speaking people all around in Brazil.

Case Wallander


I'm a Swedish detective, because I'm in Sweden! (BBC)

The abuse of foreign names is terrible in BBC movie series of Swedish detective Kurt Wallander (2008). The poor man can't even say his own name right. That gives an odd feeling to everyone, who can speak Swedish. This oddity can be so disturbing that you'll forget everything else in these movies and can't even follow the plot line. That happened to me; I forced myself to watch 2.5 of these Wallander movies before I just had to give up.

It's curious why British wanted to shoot Wallander stories in English with English actors in Sweden. The language is a huge part of the culture, which you can hear from idioms and phrases. You can call red juice as tiger blood and bottle it in tiger-shaped flasks but that won't turn it to be real tiger blood. Nope, more likely it's going to look like something quite kitsch and silly. Just like all fake things from dragon teeth to Pegasus feathers. Of course there are people who enjoy oddities and wish to find those. But if you aimed to gain other kind of success, can you really enjoy the moment when you'll realize that your sensational masterpiece is not a griffin but an artificial combination of domestic cat and chicken?


True griffin

maanantai 14. marraskuuta 2011

3 Times 3 Dimensions

Easy, that's what everybody desires. But easy there hardly ever is. In the past few months I've been reading many comments saying: 3D is giving nothing extra to this movie, except...
A) a headache from hell/ a pain in my neck/ a hurt on my nose/ all these
B) darkened image (Real3D and Imax cinemas use polarized glasses)
C) unnatural/ pixelized shots

Is it really that difficult to make a good, entertaining 3D movie? It's been tried many times in the history of movies (the earliest attempts were before talkies) but not since the past few years Hollywood has tried this hard to succeed with it. James Cameron's Avatar (2009) was the beginning of this new attempt, boom or whatever you wish to call it. In think Avatar is still on of the few good 3D movies. Why?

Avatar
The creators of Avatar focused on 3D. They had to make also a 2D version of the movie, which is still made of every upcoming 3D movie. But since Avatar was marketed as an experience in 3D, its creators could put all their knowledge and power behind this technique. In other words, they didn't have to compromise so much, they could think what actually works in 3D. The film became visually very beautiful. You can actually sense how would it feel to be in the forests of Pandora, a distant moon where the story takes place.


FS-Film Oy


Nevertheless Avatar is said to be a poor or just mediocre movie, at least if it's seen in 2D. I can't prove this myself, because I refuse to view Avatar in 2D. My reason for that is simple. Every hardcore film fanatic knows, what a poor picture quality, terribly trasmitted sound, hideous pan & scan etc. can do for any movie. Let's just say that you want to watch Gone With the Wind or Blade Runner on 2.5" screen with half-working headphones. That is possible and you can probably follow the plot somehow even in that way but... When you view the same film in cinema, your experiece will be totally different. The whole picture becomes clearer in many ways. ;)

Pina
It took this long before I had a chance to find as powerful 3D experience as Avatar was. Wim Wenders' Pina (2011), a documentary of a German choreographer and dancer Pina Bausch, is another 3D movie that I wish never to see in a flat 2D format. When you have a chance to see performance arts in all three dimensions, and you've given an ability to choose, where to focus in the act, that's something 2D can't beat. Pina actually swallowed me and the others into the story every time when Bausch's dance group was telling about Pina Bausch and their feelings through dance. Unfortunately Wenders had cut talking heads and dialogue in the middle of dance sequences. To me it felt like he had no trust or courage to let these people speak through the only international language: dance. This kind of cutting interrupted this otherwise cunning and powerful movie in an ugly way at times. Still, I wish a lot of success to this flick. It's a ground-breaking documentary which also remembers Pina in a truly warm way via movements and gestures.


Bio Rex Distr.



What these two movies, Avatar and Pina, can teach us about good 3D is:
A) the movie has to be written, directed and shot for this format especially
B) the technique must still be developed

Tintin
Yes, development we need, would Yoda say. Too many different techniques in different cinemas, clumsy glasses and poor seats can spoil even a movie which is written, directed and shot well. On the same day when I saw Pina, I went to see Steven Spielberg's The Adventures of Tintin (2011). It captured nicely the spirit of Hergé's comic books, although in the end it wasn't like them at all. Before I'll go deeper with this issue, a few words of the 3D glasses.


Buena Vista International


I don't use glasses regularly, but I can imagine what an agony it must be if you'll have to view a movie with double glasses. Even with one pair of glasses it can be disturbing; the one-size-for-all 3D goggles sink deep into your skin in about 45 minutes. In bright scenes you may lose your focus on the film, when you'll spot the face of the person behind you from the surface of your glasses. If your seat is not from the middle of everybody else, but too far or too close to the screen, you'll probably miss the best of the pop-out effects. (A good 3D movie should of course offer more than a weapon or a monster that pops out of the screen every now and then. I'll come to this subject later back...) A glasses free 3D technology is in development, which is a very pleasing thing. The sooner it will be ready, the better. Many 3D glasses use batteries, so this new technologue could probably save us from pain but also from spending both money and environment.

As I said, a good 3D movie is more than things popping out from the screen. In The Adventures of Tintin Spielberg and co. had chosen to use motion capture technique. It was used to make animated characters more live-like. It's probably a difficult method for actors, who'll find their role characters from masks, clothes and other things they can sense around them. While Lars von Trier was making his Dogville (2003), I recall some actors mentioning how strange it was to act in a set that was mereley some lines on the floor. In theatres, if a director wants so, it's more common to put actors (and audiences) to imagine things rather showing them in the most realistic way. For example, a scene may have only a seat and an actor but you don't need more than his words and gestures to understand that he's a king and that space around him is his court.

Motion capture doesn't need huge theatre acting gestures but if the actor and the other movie making crew understands the world of theatre, it might help their working. Also, if they're making a 3D movie, they could learn something from the world of theatre. The Adventures of Tintin is good on the level of acting. Especially Andy Serkis as captain Haddock is hilarious. He pushes the limits of the character as the animators have pushed its limits in the transformation from a comic book drawing to 3D animated anti-hero. You know that is Haddock there, he breaths and you can imagine how hairy his beard feels, but most importantly he acts like Haddock by Hergé.

The Adventures of Tintin is not that perfect on the level of 3D. Its plot is interesting, not in a way as it would be with a Kieslowski drama, but in a way of an entertaining adventure movie. There's always something happening and although Tintin is just as unsexual, super good and nice (read: boring) as in the cominc books, something makes you to keep your attention in the story. But on the level of 3D it's bit of a compromise movie. When the production company wants to sell the movie also in 2D, you'll have to think what works in this (still more popular) format. However, The Adventures of Tintin has also at least one interesting 3D idea. It actually makes the film worth of seeing in 3D.

It's not usual to shoot the story like the movie-goer were one of the characters. Julian Schnabel put the audience to see the world through the eye of a paralyzed man in Le scaphandre et le papillon (2007), and in film noir Lady in the Lake (1947) the main character is also seen only as a reflection in mirrors and windows. In The Adventures of Tintin there's several scenes, where the character's point of view helps you to "sink into the movie". When you're seeing in 3D the same as the character, you feel like being part of the adventure.

In general, 3D needs imagination. If there's a reason to shoot something in black and white instead of colour, there should be also reason/ reasons to shoot something in 3D instead of 2D. In the film's narrative has to be something that uses the given tools well and makes the exprience worth of remembering (in positive way). Perhaps film makers should go back to basics, back to theatre, and start to build the imaginated worlds from very simple pieces. If you'll begin with a fuss, with compromises between 2D and 3D and cheap "let's just throw some stuff on the audience" ideas, you could as well just burn those film making dollars.